Because the audience is there for Battle Beast or Symphonic Metal Not Death Metal 😅

Näin on - tämä kappale syntyi alusta loppuun muutamassa päivässä siitä hetkestä kun sain suru-uutisen ystäväni lähdöstä. Se että hän lähti hyvin traagisesti oman käden kautta tuli sokkina - tiesin että oli ollut vaikeata mutta ei ollut aavistustakaan että tilanne oli niin paha. Kyseinen henkilö oli elämässäni ala-asteelta lähtien ja hän oli aina kovimpia Brymir tukijoita - ihan niiltä ajoilta lähtien kun soitettiin nuorisotaloilla ja ekat demot oli tehty bändikaverin faijan autotallissa. Edelleen joka kerta kun tämä kappale esitetään livenä, etenkin meidän silloisten yhteisten lempibändiemme lämppäreinä ulkkarikeikoilla, saa aina haikean mutta lämmittävän tunteen siitä miten ylpeä hän olisi jos hän olisi vielä keskuudessamme. Biisi on tehty hänen muistolleen ja hänen (silloin vielä) pienille lapsille. Kappaleessa myös viittauksia omiin syyllisyyden tunteisiin peräisin ikuisesta kysymykestä - olisinko voinut auttaa, tukea, kysyä vointia useammin jne. Ei se tule koskaan selviämään, mutta sen tietää nyt miten tärkeetä on sanoa ääneen jos voi pahoin ja sitä ei missään nimessä kuulu hävetä. Näin kommenttisi vasta nyt ja aika pitkä vastaus tuli. Pitää välillä itsekin käydä täällä kuuntelemassa tämä ja muistella menneitä, tänään oli sellainen päivä. "Your echo shall always resound through our halls Your ghost, in reverance, embraced to haunt me" Pidetään huolta toisistamme <3 t. Viktor / Brymir

Tosi rankka tarina ja jotenkin noista sanoista kuuluu se kaipuu ja että olisitko voinut tehdä muuta? Luulen että et, toki siinä voi aina jossitella olisiko voinut tehdä jotain toisin? Hän on nyt paremmassa paikassa ja te tulette näkemään vielä. Kiitos lämmin henkisestä ja henkilökohtaisesta vastauksesta tuhannesti. Keep on rocking!!