60 - lukua, osa 3

1960-lukua osa 3 - Musiikin sävellys ja esitys: Juhani K. Filmikatkelmat: Unelman Tanssi (1967), 9,3 prosenttia vettä (1963), Asemalla kellon ympäri (1964), Kuopio (1964)

[@BeritSaukko]

Nostalgista! Lapsuus palautuu elävästi mieleen. 😊

[@irmavalkeapaa5928]

Kultaista 60,luvun aikaa!❤

[@eilalehto5938]

Excelente seleção de filmes,obrigada!Abraços.🤗

[@SDGforever1]

Obrigado pelo comentário! (google kääntäjä)

[@raimohaajanen2782]

Huomaan, tällä tekijällä on tarjota mukavaa lähihistoriaa 👍

[@SDGforever1]

Kiitos kommentista! Lapsuus- ja nuoruusaikoja on välillä mukava muistella. Onneksi internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy välähdyksiä menneiltä ajoilta.

[@SDGforever1]

Lisää arjen historiaa löytyy blogistani "Vanhoja mainoksia - arjen historiaa hauskalla tavalla" vanhojamainoksia.blogspot.com/

[@PetriVuorela-pn6up]

Mummola ja lauantai tovotut ja noi ratiot..

[@birgittaericsson8703]

Lapsuus tuli mieleen

[@jarivaha-ypya2782]

Varmaan ne kuuskytluvun irtomaitopumput siirrettiin 2-tahtibensan jakeluun😂

[@jyrkikoskinen8402]

Huomaatteko, kuinka onnettomilta ihmiset silloin näyttivät, kun heillä ei ollut internetiä, tietokoneita, älypuhelimia eikä sähköautoja.... mutta eipä suomi ollutkaan silloin maailman onnellisin maa....

[@ritvapakkanen1516]

Oikein tyytyväisiltä näyttivät, niin kiireettömiltä, vaikka työnteko oli kovaa, vain 1 vapaapäivä viikossa, kesäloma lyhyempi, talvilomaa ei ollenkaan. Ei ollut paljon koneita apuna, käsipari oli paras kone. Ihmiset olivat avuliaita, auttoivat isoissa töissä toisiaan ja jakoivat omistaan, leipoivat toisilleen lämpimäisiä. Jos jollakin oli auto, tarjosi ihan itse kuljetusapua. Osattiin kävellä paikasta toiseen valittamatta, se oli tavallista liikkumista kouluun, töihin, kauppaan ja kyläilyihin. Polkupyöräiltiin kesät talvet, jos oli onni omistaa oma pyörä. Perheissä pyörät oli yhteisessä käytössä. Kyllähän oli talvella kylmä ja kesällä hiki, mutta kuului asiaan. Ihmiset oli niin kestäviä. Sosiaaliset suhteet toimivat paremmin ilman ns. sosiaalista mediaa, kun ihmiset tapasivat fyysisesti toisiaan. Ei ollut edes puhelinta joka huushollissa, kylään voi mennä koska vaan. Iloisia syntymä- ja nimipäiviä vietettiin joukolla. Aikuiset kahvitteli, tarinoivat ja pelasivat kortteja, jopa lauloivat ja tanssahtelivat. Lapset saivat mehua ja pullaa, pelasivat ulkona ilman vanhempien valvontaa. Ja hauskinta oli, kun jotkut leikkimieliset aikuiset innostuivat piiloa, nurkka-Jussia tai rosvoa ja poliisia leikkimään. Olivat meitä lapsia ovelampia, mutta toivat lisäjännitystä ja voi sitä iloa, kun saatiin joku aikuinen kiikkiin 😁😁😁.

[@SDGforever1]

@@ritvapakkanen1516 Monet asiat oli tosiaan ennen paremmin, mutta on kyllä edistystäkin tapahtunut. Omalla pikku kylällä kavereita riitti, eikä ketään kiusattu. Opettajia ja vanhempia ihmisiä kunnioitettiin ja toteltiin. Nyt eläkeläisenä kaupungissa muistelen mielelläni mukavaa lapsuuttani maaseudulla, mutta toisaalta olen kiitollinen kun kaupat, apteekki ja terveyskeskus on viereisessä korttelissa. Elämä on monin tavoin helpompaa ja se on hyvä. Ilman somea tulen kyllä mainiosti toimeen....

[@jot9979]

Huomion arvoinen seikka sekin, että joka paikassa tupakoitiin 😮

[@jyrkikoskinen8402]

@@jot9979 Kyllä! Oma isävainaanikin poltti 40 - luvun puolesta välistä 70 -luvun loppuun, kunnes lopetti. Sitä ei niistä ajoista kaipaa takaisin.

[@ritvapakkanen1516]

@@SDGforever1 Oikeassa olet. Tosin koulukiusaamista on ollut aina. Minua kiusattiin 4 v ihan joka päivä, vuotta nuorempi kuin toiset, silmälasit, uusi oppilas uudessa koulussa, liian hyvä koulumenestys. Olin jopa poissa koulusta muutaman viikon, olin "kipeä". Äitiin se ei uponnut ja silloin paljastui kova kiusaaminen. Tieto meni kouluun, tuli puhuttelu, jossa paikalla kovimmat kiusaajat ja minä. Sen jälkeen kiusaaminen, henkinen ja fyysinen, oli kahta kauheampaa. He olivat poikia, mutta onneksi sain ystäviä, jotka uskalsivat puolustaa minua. Minun koulussani kiusaaminen oli harvinaista, mutta luokallani oli paljon rasavillejä levottomia poikia, tyttöjä vähemmistö. Tarkkailuluokkia ja muita erikoisluokkia ei siihen aikaan ollut. Apukoulu tuli sitten heille, joiden oppiminen oli heikompaa. Apukouluun "joutui" aniharva. Minua olisi helpottanut, jos olisin päässyt keskikouluun. Vanhemmillani ei ollut siihen kuitenkaan rahaa. Äitini, joka oli syntynyt 1912, kertoi että opettajat kiusasivat kansalaissodan jälkeen oppilaita, jopa lyöden. Oppilaat eivät toisiaan. Että ei ihan uusi ilmiö tämä kiusaaminen 🤔. Niinkuin nykyisin, toisissa kouluissa ja luokissa on, toisissa ei. Sanoisin, että opettajilla ja vanhemmilla on iso vastuu opastaa toisten kunnioittamista ja pitää myös huolta omasta auktoriteetistaan.