Elisabeth Serenadi ~ Ohjelmarenkaan viihdekuoro (1962) 🎵🎼🎶💘

Elisabeth Serenadi ~ Ohjelmarenkaan viihdekuoro (1962) 🎵🎼🎶💘
(Elizabethan Serenade)
Sävel: Ronald Binge - Alma Schsefer
Alkuperäiset sanat: Hassall Christopher V - Wallnau Erik
Suomalaiset sanat: Veikko Vallas eli Saukki (Sauvo Puhtila
Sovitus: Arthur Fuhrmann
Äänitetty: 04.06.1962
Levymerkki: Decca sd 5565 | Singlelevy (45 rpm)
Säestää: Tuntematon orkesteri
Esittää /Artisti: Ohjelmarenkaan viihdekuoro, Johtaa: Arthur Fuhrmann
Videon teki: Pispapoi 9.9.2022
Sanat / Lyrics ✍️👀
Kuulethan, Elisabeth, laulun entisaikojen
puiston puut sitä soi, ne kertoa voi
nyt muistelmiaan ja tunnelmiaan.
Sävel valssiin kutsuu, kun kuuntelet, oi Elisabeth!
Kuulethan, Elisabeth, kaiun tanssiaisien
alla kukkivan puun, jäät haaveiluun
ja kuolematon tuo sävelmä on.
Sävel valssiin kutsuu, kun haaveilet, oi Elisabeth!
Menneisyyden varjot nuo, puiden oksat sulle luo,
silti koskettaa nyt niitä ei saa, ne muistoja vain on laulusi tuo.
Kuulethan, Elisabeth, laulun entisaikojen
yössä sydämes sun saa rakastetun
sen kuulla nyt voi, näin laulusi soi.
Sävel valssiin kutsuu, kun haaveilet, oi Elisabeth!
Sävel tanssiin kutsuu, jos kuuntelet, oi Elisabeth!
******************************************’
😎
Wikipediasta:
Elizabethan Serenade is a light music composition by Ronald Binge. When it was first played by the Mantovani orchestra in 1951, it was simply titled "Andante cantabile", although the original orchestral manuscript parts in Ronald Binge's own hand show the title "The Man in the Street" (possibly the title of an early television documentary). The name was altered by the composer to reflect the post-war optimism of a "new Elizabethan Age" that began with the accession of Queen Elizabeth II in February 1952.
🙄
Google-Suomennos:
Elizabethan Serenade on Ronald Bingen kevyt musiikkisävellys. Kun Mantovani-orkesteri soitti sen ensimmäisen kerran vuonna 1951, se oli yksinkertaisesti nimeltään "Andante cantabile", vaikka Ronald Bingen omassa kädessä alkuperäisissä orkesterikäsikirjoitusosissa on otsikko "The Man in the Street" (mahdollisesti varhaisen television nimi dokumentti). Säveltäjä muutti nimeä kuvastamaan sodanjälkeistä optimismia "uudesta Elisabetin aikakaudesta", joka alkoi kuningatar Elisabet II:n liittymisestä helmikuussa 1952.
*********************************************
🙋

[@jarij.marjanen4289]

Tässäkin tapauksessa mestarisanoittaja Sauvo Puhtila on oikeastaan luonut aivan alkuperäisteoksen! Sävelmähän on alun perin orkesteriesitys (instrumentaali), ja runoilija Christopher Hassallin (myöhemmin kirjoitettu!) teksti Where the Gentle Avon Flows on aivan eri tarina, joskin aivan viehättävä sekin.

[@pispapoi]

Jep, Saukki tosiaan väänsi suomalaisen tekstin tähän lauluun. Alkuperäisestä tekstistä ei minulla ole sen lähemmin tietoa. Wikipedia kertoo laulun alkuperäisen nimen muuttuneen Elisabethin noustua Kuningattareksi, elikä sävelmä on tavallaan omistettu hänelle, jos nyt näinkin asia voitaisiin ilmaista.

[@pispapoi]

Kuningatar Elisabeth II muistoksi. 🥲😇

[@pioninkukka]

Hienosti tehty. Kiitos

[@pispapoi]

@@pioninkukka - Kiitos pioninkukka. Olen surullinen Elisabetin pois menosta. Aika vinkeetä, että hänen pois menonsa vaikuttaa täällä pohjan peukoilla.

[@pioninkukka]

@@pispapoi Aika vinkeetä sekin, että Pertti Savolainen ihmetteli sitä, että kaksi päivää aikaisemmin oli ollut kameran edessä ja hymyillyt. Ja että kuolinsyytä ei tulla kertomaan. Voi hyvänen aika sentään. Äitini kuoli 105 vuotiaana ja edellisenä päivä kun hänen luotaan lähdettiin sanoi hän: etteks työ anna ees pusua poskelle. Kun se elinikä aina joskus loppuu - oli sitten nuori tai vanha.

[@ritvapakkanen1516]

Olen aina pitänyt tästä laulusta, lapsesta asti. Sain 5-vuotiaana englantilaisen nuken joululahjaksi. Sisareni sulhasensa kanssa osti sen Stockmannilta Helsingin matkalla jo kesällä ja jouluna sain sen kauniin nuken, jolla oli laineellinen puolipitkä tukkakin. Myöhemmin kuulin, että isä ja äiti olivat antaneet rahat nuken ostoon. Nukesta tuli nuoren kuningattaren kaima Elisabeth, vaikka oli vaaleahiuksinen. Ja hän on minulla vieläkin ❤️🥰.

[@pispapoi]

@@pioninkukka - Samaa mieltä ollaan. Aikanaan itse kukin lähtee ja noilla sadan vuoden tietämillä, ei pitäisi olla ihme, eikä kumma, jos vanhus kuolla kupsahtaa. 😳 Mutta, jotkut vanhukset ovat rakkaita omaisilleen, kun sellaistakin tuppaa vielä nykyäänkin esiintyyn, näinä avoliittojen ja pervouden aikoina, jota "vapaudeksikin" sanotaan. 🙄 Elisabeth taas oli jotakin niin paljon suurempaa ja erikoistakin ollakseen, näin maallistuneessa maailmassa..., tällaiselle vanhoilliselle kahjolle ainakin, mikä minä lienen... 🥲🥲🙋🙋