Рет қаралды 767
Hectorin singlejulkaisu vuodelta 1989.
Säv. San. Sov. Hector
Jousisovitus: Ahti Marja-aho
Hector - laulu
Peter Lerche - akustinen kitara, sähkökitara
Juha Tikka - sähköbasso
Mongo Aaltonen - rummut, tamburiini, bongot
Jukka Hakoköngäs - syntetisaattori, urut
Heikki Hämäläinen - viulu
Seppo Rautasuo - viulu
Heikki Vehmanen - alttoviulu
Kari Lindstedt - sello
"Sinä tulit kun sammuivat tähdet
talvi-iltoina vain täysikuita,
kauan pelkäsin että sä lähdet -
että pelkäisit minussa muita.
Sinä jäit ja mä rakensin laivan
jolla ei ollut purjeissa kuvaa,
kaiken tuskan ja jatkuvan vaivan -
tiesin olevan unohtuvaa.
Meihin tatuoitiin kaikki aika
ja me itkettiin pitkään ja salaa -
joka pelissä on puoliaika
mutta alkuun se ei koskaan palaa.
Ja me tapeltiin kuolemaan asti
vaikka vieläkin hengitettiin,
tämä elämä - niin arka lasti
moniin satamiin lähetettiin.
Kuinka voisimme enää palata alkuhämäriin,
kun me toisiimme voimme nojata ja halata niin.
Että todella sen tietää -
kyllä huomisenkin sietää.
Meidän totuus on kirjallisuutta
meidän valhe on näytelmä kurja,
sinä näyttelet todellisuutta -
mulla rooliini on suhde nurja.
Mutta sunnuntai-aamuna varhain
kun me myönnämme kankkusemme -
hetki rakkautemme on parhain,
silloin roolimme nielaisemme.
Silloin oot mulle metsä ja saari
joskus eksyn - en karttoja kanna,
mutta lanteesi - Jumalten kaari
ei koskaan toisille armoa anna.
Se on se ikuinen koti ja piha,
jota jokainen kaipaa tai pelkää -
se on se rakkaus tai kaikki viha
joka polttaa tai kylmää sun selkää.
Kuinka voisimme enää palata alkuhämäriin,
kun me toisiimme voimme nojata ja halata niin.
Että todella sen tietää -
kyllä huomisenkin sietää.
Että todella sen tietää -
kyllä huomisenkin sietää."
"Hector / Kautta aikain . . . "
(Facebook -ryhmä)
/ 1735545046718620