Рет қаралды 44,108
Toisinaan kuulla saa
kuinka vanhat valittaa:
turmelus leviää
rappiolle joutuu maa.
Lapset polttaa tupakkaa,
pimeästi viinaa saa,
toisiansa rakastaa,
käyttää teetä huumaavaa,
työnteon lopettaa.
Typerää, hämärää
tuomareilla täynnä pää.
Ennenkin tuttu on
ollut turmelus tää.
Kahvi kerran kiellettiin,
kahvinjuojat tuomittiin.
Sama koski tupakkaa,
mutta pian polttaa saa
myös teetä huumaavaa.
Muuttuu maa, mutta vaan
lapset aina tuomitaan.
Kukaan ei muistakaan
enää omaa nuoruuttaan.
Silloin lahkeen leveys
oli vaarin ylpeys.
Jazzin tahti silloin soi
isoäidit karkeloi
ja pelkkää vettä joi.
Kukkanen merkki on
nuoruuden rakkauden.
Kuitenkin nauraja
katsoo läpi sormien
veljessotaa Vietnamin,
kapinoita Harlemin,
mellakoita Detroitin,
sissisotaa Suezin,
vihaa neekerin.
Kukkasen valta tää
vähitellen leviää.
Silloin saa rakastaa
muitakin kuin itseään.
Sitä ennen kuitenkin
moni kuolee haavoihin.
Toiset hukkuu rahoihin,
toiset nälän vaivoihin
ja monet vainoihin.
Ota siis kukkanen.
Katso nousuun huomisen.
Helinää kuulla voi
hopeisen kulkusen.
Hymyillä kun joskus saa
se vatsahaavan parantaa.
Tarpeetonta mammonaa
on turha silloin omistaa,
kun onnellinen on koko maa.