94, siitä ei oo kauan... nuoria poikia, elämä alussa 😁 🫴 ♤♡◇♧ itse olen tullut samasta talosta, ja kuulemma aurinkoisena sunnuntai aamuna tullut kattelemaan hommia hulluna vuonna 1968.
@Kurjistaja8 күн бұрын
Ehkä yrititte sanoa että kun on syntynyt tiettyyn aikaan, esim. 30 vuotta sitten, voi tuntua siltä että joutuessaan selittämään omaa elämäänsä muille (jotka eivät ehkä ole syntyneet 30 vuotta sitten) on hankala kertoa siihen vaikuttaneista asioista siten ettei se kuulostaisi siltä että jotenkin syyllistäisi kaikesta yhteiskuntaa tai itseään. Sillä kysehän on olosuhteiden ja yksilöllisten luonteenpiirteiden muodostumisen ja näiden vuorovaikutuksesta. Toisilla perustarpeet oli jo lapsena paremmin turvattu, toiset joutuvat käyttämään kaiken aikansa niiden täyttämiseen edelleen. Tähän asiaan voi olla hankala empaattisesti suhtautua sellaisen ihmisen joka on suoritus- ja kilpailukeskeisesti toiset voittamalla menestyksellisesti kouluttautunut ja työllistynyt alalle jossa valtaa käytetään tavoitteellisesti ja sitovasti yli toisten ihmisten ja siten ansaitaan oma paikka kuvitteellisen hyvinvoinnin toteuttajana - vaikka saavutettu valta-asema perustuu vain siihen että perustarpeita hyväksikoettuun elämään ei kyetä tuottamaan/tarjoamaan tasavertaisesti, niin kauan kuin rakenteet perustuvat onnen tavoitteluun kapitalistisen kuluttamisen ikuisen talouskasvun vaatimuksiin. On turhauttavaa olla itselleen sisäinen muumimamma, jos emme voi olla sitä myös muille - tai jos voimme olla sitä toisillemme vain parisuhteessa, perhepiirissä tai jossain muussa tunne-elämään sidoksissa olevassa suljetussa riippuvuussuhteessa. Olosuhteet ja elinympäristöt pysyvät kylminä, raadollisina kilpailullisina taistelukenttinä jos paremman elämän tavoittelun nimissä armahtaa ja lohduttaa vain itseään lempeällä sisäisellä puheella, että jaksaisi taas taistella ja suorittaa olemassaolonsa ansaitakseen.
@IkuisuudenKuluttaja8 күн бұрын
Hyvin todettua. Tulehtuneet vertailukuvat itsensä ja ympäristön välillä on kimurantti aihe mistä olis hyvä puhua rakentavammin, mielellään muutenkin kuin vapaalla kädellä kellarissa vuosietapin kynnyksellä. Pieni pilke silmäkulmassa on kuitenkin hyvä olla tässäkin yhteydessä kun availee seikkoja mitkä ovat jääneet aristavina mörköinä takaraivon perukoille.