Hyvä haastattelu johon on helppo kertoa omia kokemuksia musiikin harrastelijana. Oma kokemukseni soittotunneista on pääsykoe 1980 luvun lopussa Kemin työväen musiikkiopistoon, jonka läpäisin soittamalla annetun esimerkin reisiini. Matti Oilingin kirja ja ne muutamat tunnit, jotka olivat rudimenttia virvelirumpuun ja siihen se jäi, eli lyhyeksi. En pystynyt seuraamaan nuottiriviä enkä oikein ymmärtäny ja en kehdannut sanoa, etten ymmärrä. Olisi ehkä kannattanut sanoa, etten ymmärrä. Myöhemmin selvisi, että minulla on lukihäiriö, joka pysyy kurissa lukemalla. Mutta nuoteista soittaminen sitä en oikestaan osaa kuin sen verran, että katson kompin ja mihin mikäkin isku (basari+virveli) tulee tahdille ja nämäkin vain ihan perusjutuissa. Aloitin rumpujensoiton uudelleen 14 vuotta sitten ja olen soitanut pääsääntöisesti coverbändeissä. Ohjelmiston olen aina opetellut biisin muknana soittamlla ja tekemällä laulun sanoihin merkintöjä, jotka helpottavat biisiin haltuuntottoa, esim tauot mahdolliset tahtilajimuutokset jne. Netistä olen katsellut joitain opetusvideoita ja kohtalaisessa käytössä on ollut Rockway missä on hyvää materiaalia itsenäiseen opiskeluun. Basari on ollut seurannassa jo tovin ja vaikuttaa hyvältä etenkin mitä tulee nettiopetukseen, koska itselläni on iso kynnys mennä fyysisesti rumputunnille, joille tarvetta varmasti olisi. Ehkä rohkaisua voisi hakea Miri Miettisen rumpuleiriltä Mikkelistä ? Liityin tässä vasta coverbändiin, jonka ohjelmisto on musikillisesti laaja ja eilen treenasin 3 tuntia kolmea biisiä : Paula koivuniemi - Kun kuuntelen Tomppaa, Marko Haavisto&Poutahaukat - Paha vaanii ja Eric Clapton- Cocaine. Monesti kävi mielessä se, että mitä teen väärin. Ps- uusimmassa viidakkorummussa PRP teepaidan voisin osataa, kunhan tulee markkinoille 🙂
@vilhorajalaАй бұрын
Kiitos kommentista! Katsotaan jos vaikka t-paitoja joskus oikeasti tekisi.