On Pohjolan hangissa meill' isänmaa sen rannalla loimuta lietemme saa käs' säilöjä käyttäiss' on varttunut siell' on kunnialle, uskolle hehkunut miel' Kun ratsujamme Nevan vuossa uitettihin kuin häihin se ui yli Veikselinkin; Ja kalpamme kostavan Reinille toi ja Tonavasta Keisarin maljan se joi! Kun raunion, tuhkan yli lennetähän, niin kaviotpa loimun luo säihkyävän' Jok' isku se hehkuu kuin aamun koi ja vapauden puolesta säilämme soi!"