Puusukset käsityönä | Väinön jalanjäljissä, osa 1/3

Puisia suksia on tehty Suomessa jo kivikaudella. Väinöntalon
vanhimmat sukset on ajoitettu vuosille 660-770.
Suksijäljitelmän inspiraationa on toiminut Väinö
Tuomaalan isoisän veljen sukset sekä Jokikylän Varispurolta
löytynyt, Kansallismuseon kokoelmissa oleva ja
rautakautiseksi epäilty suksi (KM 17072). Jäljitelmä on
tehty koivusta ja se on tervattu, siteet ovat nahkaa.
VÄINÖN JALANJÄLJISSÄ
Kolmiosaisessa Väinön jalanjäljissä -videosarjassa tutustutaan siihen, kuinka
talonpoikaisesineitä on aikoinaan valmistettu käsityönä.
PUUKÄSITYÖTAIDOT
Puun muotoilu käsityökaluilla oli arkipäivää maaseudun
miehille aina historian alkuhämärästä 1900-luvun alkupuolelle
saakka. Kaikki miehet tekivät puutöitä, joskaan
kaikki eivät olleet puutyötaitureita - usein vaativimmat
esineet jätettiin taitavampien valmistettavaksi. Jo varhain
olikin puutöihin erikoistuneita miehiä sekä “pienteollisuutta”.
1800-luvun lopulla puutöiden tekeminen
alkoi vähentyä, kun teollisesti valmistettuja tuotteita
tuli hiljalleen enenevissä määrin saataville.
1900-luvun myötä perinteiset käsityökaluilla valmistettavat
puuesineet korvautuivat vaihtoehtoisilla tuotteilla.
Samalla monet entisaikaan tavalliset puutyötaidot
ovat vaipuneet unholaan.
#puusukset #puukäsityöt #väinöntalo

[@rolfrobrecht9953]

Good Work. Kiitos.

[@AlbertKarhuFilms]

jos en kärsisi kroonisesta persaukisuudesta niin vaihtuisi nuo 30v vanhat hiihtimet uusiin. hienoa työtä! 🙏 Haaveissa tehä omat joskus. Veneenveisto oli se suurin haave, se on tehty. Sukset sitten ko aika on 😊

[@Navertaja]

Mukava video! Minä en ole halkaisusuunnassa noudattanut ilmansuuntia vaan halkaissut siten että suksipariin saadaan laadukkain osa tukkia. Suksea tehdessä herkästi keskiosa tulee löysäksi ja kärki liian jäykäksi. Kärkiosalle 7mm on hyvä paksuus. Hiljokseen paininpuussa kuivunut kärki suoristuu ajan mittaan mutta jos suksen laittaa paininpuussaan uuniin niin että vesi kiehuu pois ei kärki koskaan suoristu.

Kiitos kommentista. Myös teikäläisen videoita on tullut katsottua! Itselläni taivutettaessa paksuus oli noin 10 milliä ja siitä sitten kavensin reunat juurikin tuohon n. 7 millimetriin. Kohdasta josta taivutus alkaa totesin parhaaksi, ettei suksi ole siitä kohtaa keskeltä juurikaan reunoja paksumpi. Puu todella käyttäytyy eri tavalla: samasta puusta, siis samalta puolelta vierekkäin otetut aihotkin kun taipuvat eri tavalla. Oletko tehnyt suksia pääasiassa koivusta vai myös männystä? Oletko muuten tehnyt jalkavuutta lisää ottamalta keskeltä pälkään alta puuta pois? Mäntysuksihan tehdään poikkisyittäin (syyt kulkevat pystyssä suksen pohjaan nähden), joten ajattelisi ettei pieni "kovertaminen" heikennä suksea ainakaan mäntypuisessa...

[@Navertaja]

@ Toistaiseksi vain koivusta mutta minulla on männynlylyaihio kuivamassa ja jos se kuivaa halkeamatta niin tarkoitus on lylysuksi tehdä. En ole jalkavuutta nostanut höyläämällä, se on minusta hieman epäilyttävä tapa joka tuottaa liukupintaan katkenneita syitä ja voi heikentää jäntevyyttä. Eniten minulla on jalkavuutta tullut suksiin jotka on tehty kierosyisestä koivusta. Näiden huono puoli sitten on että ne tuppaa kiertymään ja vaativat oikomista. Jalkavuus ei minusta hirveän tärkeä ominaisuus ole metsäsuksessa, kunhan sitä on senverran ettei sukset pulloksi painu.

[@leilalinnove4155]

Aivan mahtavaa työtä! 😍

[@finnishoutdoorwoman795]

Aikoinaan, kun tein itselleni sukset venemestari Erkki Korpelan opissa niin jalkavuus pyrittiin maksimoimaan jo alussa siten, että lankusta katsottiin luontainen taipuminen ja sitten sitä lisättiin ottamalla pohjapuolelta tavaraa pois, kun muotoa haettiin. Tosin valmis lankku haettiin puuseppien varastosta.

[@terohyttinen7544]

Olikohan räpsyä käytössä tuon ajan suksentekijöillä?

[@theseekersofmysteries7068]

Hyvin näyttää luistavan

[@tanjamalinen5775]

Kiitos mielenkiintoisesta ohjelmasta.Tuleeko osat 2/3 ja 3/3 milloin?

Hei loput jaksot on nyt julkaistu!