Radiola HLO. Radion taajuusalue. Osa 8.

Koska radion taajuusasteikko (Stations) sisältää vain merkinnät 0 - 100 ja aaltoalueen valinta on neljäosainen merkinnöillä 1, 2, 3 ja 4 on syytä nyt käyttää vastaanottotaajuusalueen määrittelyyn nykyaikaista kehittynyttä mittalaitetta eli vektoripiirianalysaattoria (VNA).

[@romppaukko]

Pitkä- ja keskiaaltoalueen radio on tuo. Virityspiirin resonanssialueesta päätellen. Tyypillinen tuon ajan vastaanottimeksi. Lyhytaaltoalueen rajalle jää tuo yläbandi.

[@marssiantenni]

Näin ne taajuudet ja alueet on samoina pysynyt vuosikymmenet. Mielenkiintoinen kysymys on, kuinka nuo ovat muodostuneet? Onko vaan ensin lähdetty tekemään jotain ja käyttämään jotain taajuutta josta sitten on muodostunut "standardi"?

[@romppaukko]

​@@marssiantenni Kyllä se varmaan niin on määräytynyt. Sitten on vaan perustettu joku organisaatio tyyliin ITU jonka kokouksessa on lyöty sinetti ko. asialle ja sen jälkeen siitä on tullut määräävä tekijä toiminnalle. Toki testaustahan se on kehittäjiltä vaatinut että mikä on optimaalista millekin toiminnalle. Sitähän se on radiotekniikan kehittäminen nykyäänkin. Vaikkei tekniikkaa sen alkuaikoina ole radiotekniikaksi vielä tituleerattukaan, kun ei ole tiedetty millä nimellä ilmiötä kutsutaan. Sekin on pitäny keksiä. Ja mitä suurimmassa määrin tuokin radio on alansa ptototypian tuote. Käsin tehty ja luotettu että kaikki toimii. Toki joitakin komponentteja on jo tuolloin tuotettu teollisesti, kuten konkkia ja vastuksia ja radioputkia tai noita kaiutinäänirasioita ja säätönuppeja. Mutta kalliita pelejä niistä on tullut. Samassa mittaluokassa on oltu kuin matkapuhelinten kanssa 80-luvun lopulla.