Рет қаралды 3,455
Oli synkkä ja kylmä helmikuinen perjantaipäivä, sellainen, jolloin harmaa taivas roikkui matalalla ja ilma tuntui pureutuvan luihin ja ytimiin. Kaupungin kaduilla askelien ääni vaimeni lumisohjossa, ja tuuli puhalsi vasten kasvoja kuin muistuttaakseen, että talvi ei ollut vielä valmis väistymään kevään tieltä.
Pienen pizzerian ikkunat höyrysivät lämpimän sisäilman ja kylmän ulkoilman kohdatessa. Sisällä, tiskin takana, Janica oli keskellä kiireistä työvuoroaan. Taikina pyöri hänen käsissään rutiininomaisin liikkein, ja täytteet löysivät paikkansa pizzapohjilla lähes itsestään. Asiakkaiden tilaukset seurasivat toisiaan, mutta Janican mieli alkoi harhailla jossain aivan muualla.
Kesken tomaattikastikkeen levittämisen häntä iski ajatus:"Entä jos veisin Monsterille jotain spesiaalia?" Monsteri, hänen vanha ystävänsä, makasi sairaalassa eikä ollut tunnettu erityisen suurena pizzan ystävänä. Hän oli rullakebabbien vankkumaton fani, mutta Janica tiesi, että pieni yllätys voisi piristää hänen päiväänsä. *Miksi ei kokeiltaisi jotain uutta?
Hymy nousi Janican huulille. Hän päätti tehdä spesiaali pizzan, joka yhdistäisi heidän yhteiset muistonsa ja Monsterin lempimaut. Hän ryhtyi valitsemaan täytteitä huolella: mehukasta kebablihaa, valkosipulimajoneesia, tulista kebabkastiketta, ja punasipulia. Kaikki nämä yhdistyivät ohuelle, rapealle pizzapohjalle
Monsterille tehty, Janica naurahti itsekseen, kun pizza katosi uuniin. Hän viimeisteli vuoronsa ripeästi, ja kun työpäivä oli ohi, hän pakkasi tuoreen pizzan huolellisesti laatikkoon, kietoi sen vielä lämpöä säilyttävään folioon ja suuntasi ulos pimeään, kylmään iltaan.
---
Matka sairaalalle alkoi. Janica astui autoon, jossa penkit olivat kylmän yön jäljiltä hyytävät, ja lämmityslaite alkoi vasta hiljalleen puskea lämpöä sisään. Hän ajoi rauhallisesti pitkin lumisia katuja, kuunnellen radion pehmeää musiikkia ja ajatellen, miten Monsteri mahtaisi reagoida tähän yllätykseen.
Sairaalan parkkipaikka oli lähes täynnä, mutta Janica löysi lopulta paikan kauempaa rakennuksen pääovista. Hän suuntasi ripein askelin kohti keskussairaalaa, kantaen pizzalaatikkoa kuin aarrettaan. Käytävillä leijui tuttu desinfiointiaineen tuoksu, ja loisteputkivalot saivat kaiken näyttämään kylmältä ja kliiniseltä.
Lopulta hän saapui osastolle, missä Monsteri oli. Ovi hänen huoneeseensa oli raollaan, ja sisältä kuului vaimeaa television ääntä. Janica koputti kevyesti ja astui sisään.
"No mutta, kuka sieltä tulee!" Monsteri huudahti, hänen kasvonsa kirkastuivat heti, kun hän näki ystävänsä. Hän oli kalpea mutta hymyili leveästi.
"Toin sulle jotain parempaa kuin sairaalaruokaa," Janica sanoi ja nosti pizzalaatikon ilmaan kuin se olisi ollut aarrearkku.
Monsteri kohotti kulmiaan ja naurahti.
"Pizzako? Tiedäthän, että mä oon rullakebab-mies!"
"Tämä ei ole mikä tahansa pizza,"Janica vastasi salaperäisesti. "Tämä on - Minimosteri Pizza. Kokeillaan jotain uutta!"
---
Pizzan maistelu alkoi. Monsteri istui hieman paremmin sängyssä ja Janica avasi pizzalaatikon. Tuoreen pizzan tuoksu täytti huoneen, ja Monsterin ilme muuttui uteliaasta innostuneeksi.
"No, anna tänne!" hän sanoi, mutta Janica virnisti.
" Mä syötän," hän totesi leikillään ja nappasi pizzasta palan.
Monsteri esitti vastahakoista, mutta lopulta antoi periksi. Ensimmäinen haukkaus sai hänen silmänsä laajenemaan yllätyksestä.
"Hetkinen… täähän on hyvää!" Monsteri mutisi suu täynnä. "Siis… tää maistuu hyvälle, mutta se on pizza. Miten tää on edes mahdollista?"**
Janica nauroi. "Se on se taika. Mä tiesin, että sä tykkäisit!"
---
Ilta kului nopeasti. He söivät pizzan melkein kokonaan ja juttelivat vanhoista ajoista, yhteisistä muistoista ja tulevista suunnitelmista. Monsteri oli saanut uuden lempiruoan, ja Janica näki, kuinka ystävänsä mieliala kohosi selvästi.
Yhdessä he päättivät vielä ottaa illasta kaiken irti. Janica kaivoi esiin puhelimensa ja sanoi:
"Tiedätkö mitä? Me tehdään tästä video KZbinen. Sun pitää jakaa tämä minimonsteri pizza.
Monsteri ei ollut hetkeäkään vastaan. He kuvasivat lyhyen videon, jossa Monsteri maisteli pizzaa ja antoi arvionsa - tietenkin huumorilla höystettynä. Nauraa räkätettiin niin, että hoitajakin kurkkasi ovenraosta katsomaan, mitä huoneessa tapahtui.
---
Kun ilta alkoi hämärtyä vielä syvemmäksi yöhön, Janica keräsi tavaransa ja valmistautui lähtemään. Monsteri näytti jo paljon pirteämmältä kuin iltapäivällä.
"Kiitos, Janica. Sä teit tästä perjantaista parhaan pitkään aikaan," Monsteri sanoi ja vilkutti, kun Janica astui ulos huoneesta.