Talvisota Kuhmossa, Osasto Kekkosen sotapäiväkirja

Osasto Kekkonen, Toimintakertomus 5.12.1939 - 27.1.1940. Sisältää taistelukertomukset Rannan ja Kiekinniemen taisteluista.
30.11.1939 - 17.1.1940 Välisenä aikana olivat Osasto Kekkosen viholliselle aiheuttamat tappiot noin 350 miestä kaatuneina ja 10 miestä vankeina. ... Osastomme tappiot yllämainittuna aikana olivat: Kaatuneina yksi upseeri (Luutnantti Kaasila), yksi aliupseeri ja kolme miestä. Noin kymmenen miestä haavoittui.
Sotapäiväkirja Kansallisarkistossa (sis. karttaliitteet)

[@pappahauru4238]

Jos ei järki riitä ymmärtämään niin piruako vähä älynen kuuntelee

[@VeijoKareinen]

Tuossa tarinan mukana olisi hyvä olla karta näkymä. Minusta jotenkin kuulostaa, että tapahtumat olivat pienellä alueella? Odotan tarinaa Urho Kekkosen veljen haavoittumisesta/kuolemasta.

[@voiceresponse]

Eipä tullut aikanaan linkitettyä kansallisarkiston karttoja - taitaa löytyä kuitenkin Osasto Kekkosen nimellä. Tapahtumapaikka Kiekinkoski, Kuhmo.

[@voiceresponse]

Sotapäiväkirja astia.narc.fi/uusiastia/digitarkastelu.html?id=2401429130

[@voiceresponse]

Siilasvuon karttoja piplia.web.app/stories-fi/kuhmo/img/Kartta2-web.jpg

[@reijourpilainen5944]

Tällainen äänikirjan luku on yhtä tyhjän kanssa. Monotoomisella nuotilla ylinopeasti tapahtuva luenta soluu kuin vesi hanhen selästä eikä siitä jää mitään kokonaiskuvaa. Täytyy olla hiukan enemmän aikaa, eli luento-omaisesti luettu siten, että lauseet ja sivulauseet erottuvat toisistaan, koska lause aina muodostaa yhtenäisen muistikuvan tapahtuneesta.

[@voiceresponse]

Tekoälyllähän tämä on tehty - hyvä, mutta ei mene täydestä. Osalle kuulijoista ilmeisesti tyyli toimii paremmin kuin toisille. Toivottavasti tekniikka kehittyy mainitsemaasi suuntaan!

[@reijourpilainen5944]

Kehittämistä varmasti tarvitsee. No, tuli käytyä kansakoulu 1950-luvulla ja silloin oli sellainen tapa, että opetettiin lukemaan ja lukemisen ymmärtämiseen. Hienointa lukemista oli esim. kun Raninen luki radiossa kirjaa "Hopeakettu". Kirja alkoi elämään ja oikein ikäänkuin silmissä solui maisemat ja ketun seikkailut siellä. Kuvaavaa on, että 70:n vuoden kuluttuakin moisen muistaa. Ongelmana nyt tietysti on, että kirjojen- ym juttujen lukeminen veisi liikaa aikaa ja sitähän ei tietysti ole riittävästi, paitsi meillä eläkeläisillä. Kansakoulussa ei hyväksytty lainkaan yhtenä pötkönä lukemista, vaan sitä harjoiteltiin perusteellisesti ja kovapäisimmät vielä koulun jälkeen laiskanläksynä. Voin sanoa, että siitä oli valtavaa hyötyä myös työelämässä, kun osasi lukea uusien koneiden ym. tekniikan käyttöohjeita. Sikäli on harmi, kun näitä äänikirjoja kovasti pyritään tuomaan esille, mutta opetusmielessä ja miksei näissä historiallisissakin muistelmissa olisi muutakin hyötyä kuin nukahtaminen tasaiseen porinaan.

[@pappahauru4238]

Täälläpä ois valmiita miinanpolkijoita kommentoimassa