Vastustamassa homo- ja transagendaa

Рет қаралды 124

11 ай бұрын

Itsekkyys. Toiset meistä emme ehkä juopottele emmekä kiroile, ja ehkä pidämme huolta perheestämmekin, mutta silti olemme itsekkäitä kuin itse paholainen; itsekkäitä suhteessa Jumalaan ja Hänen tahtoonsa, ja itsekkäitä suhteessa lähimmäisiimme. Kysyn sinulta joka uskot Jeesukseen: Eikö tämä ole synti Jumalan edessä?
Mikä leimaa aivan erityisesti näitä maailmanhistorian viimeisiä päiviä? Itsekkyys. Raamattu sanoo: "Ihmiset ovat silloin itserakkaita..." (kts.2.Tim.3: 1-5)
Mitä on itsekkyys? Itsekkyys on sitä, että ihminen ei rakasta Jumalaa kaikesta sydämestään, kaikesta sielustaan, kaikesta mielestään ja kaikella voimallaan. Ja itsekkyys on sitä, että ihminen ei rakasta lähimmäistään niin kuin itseään. Vaan yhtä hän vihaa, ja toiselle hän kantaa kaunaa. Ja hän valehtelee, himoitsee, kadehtii, varastaa, käyttää hyväkseen - kaikki itseä varten! Itsekkyys on sitä, että ihminen elää itselleen! Se on sitä, että ihminen elää tyydyttääkseen omia himojaan ja halujaan. Itsekäs ihminen on itsensä vanki.
Ainoastaan Jeesuksessa Kristuksessa, Hänen Hengessään ja rakkaudessaan, voidaan ihminen vapauttaa tästä synnin vankilasta - itsestä. "Jonka Poika vapauttaa, se on todellisesti vapaa!" Silloin ei ihminen ole enää itsekäs. Silloin ihminen ei enää elä itseään varten, vaan hän kuolee itselleen, hän kieltää itsensä, ja ottaa ristinsä - elääkseen Jumalalle! Ja elääkseen lähimmäisensä ikuiseksi parhaaksi Jumalassa! Pyhän Hengen kautta, aivan uusi elämän motiivi tulee hallitsemaan sisimmässä - rakkaus - Kristuksen rakkaus. Ja vain silloin ihminen on vapaa!
Jeesus on täydellinen esimerkki elämästä, jota ei eletty itselle. Raamattu kertoo Hänestä: "Joka ei, vaikka Hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja Hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti." (Fil.2: 6-8) "Vaeltakaa rakkaudessa, niinkuin Kristuskin rakasti teitä ja antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle "suloiseksi tuoksuksi"." (Ef.5: 2)
Mikä on kaiken synnin juuri? Eikö se ole ylpeys, pride? Ylpeys sai saatanan lankeamaan alas taivaasta. Ylpeys on itsekkyyttä. Ja itsekkyys on mitä hirveintä ylpeyttä. Ei ylpeydessä, sen enempää kuin itsekkyydessäkään, ole mitään rakkautta. Voi miten hukassa aikamme ihminen onkaan! Ja voi miten hänen sisimpänsä huutaakaan tyhjyyttään. Ja mitä enemmän hän elää itseään varten, sitä onnettomampi hän on.
Jeesus kertoi mitä tulisi tapahtumaan maailmanhistorian viimeisinä päivinä. Hän sanoi: "Sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus." (Matt.24: 12)
Ajassamme hallitseva ideologia, jolla tämäkin Suomen kansa on syvästi indoktrinoitu, puhuu kyllä rakkaudesta. Mutta rakkaus josta se puhuu ei ole kuin rakkauden irvikuva; täynnä itsekkyyttä ja omia haluja, himoja ja ylpeyttä; piittaamatta mitään Luojastamme ja Elämän antajasta ja Herrasta. Piittaamatta mitään Hänen käskyistään ja Hänen tahdostaan. Niin, nykyään käännetään selkä Jumalalle, mutta puhutaan rakkaudesta. Melkein mikä tahansa menee nykyään rakkaudesta - kaikki käy. Tämä maa on kyllästetty seksuaalisella haureudella, perversiolla, riettaudella ja hekumalla - eletään yhdestä synnin nautinnosta seuraavaan. Finlandista on tullut Sinland, ja ihmisten häpeästä on tullut heidän ylpeytensä aihe. Ihminen on itse ottanut itselleen Jumalan paikan elämässään. Voi mikä odottaakaan tätä syntistä kansaa? Mihin se on menossa? Leonard Ravenhill sanoi: "Suurin synti maailmassa ei ole aviorikos. Suurin synti maailmassa on: 'Minä pystyn hoitamaan elämäni ilman Jumalaa.' Tuo on suurin synti."
Jumalassa ei ole mitään pimeyttä. Hänessä ei ole itsekkyyttä, ei ylpeyttä, ei vääryyttä. Hän on valo, ja Hänessä ei ole mitään pimeyttä. Jotta voisimme tulla yhteyteen tämän pyhän Jumalan kanssa, meidän täytyy kääntyä pois kaikista synneistämme, omalta tieltämme; meidän täytyy nöyrtyä Herran Jeesuksen Kristuksen edessä ja uskoa Häneen. Kun tunnustamme syntimme, Hän on uskollinen ja vanhurskas ja antaa meille anteeksi syntimme ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Ja Hän antaa Pyhän Henkensä sisimpäämme, niin että silloin sydämestämme rakastamme Jumalaa ja kaikkea Hänen tahtoaan, ja vihaamme kaikkea vääryyttä ja syntiä. Ja silloin rakastamme lähimmäistämme Hänen pyhällä puhtaalla rakkaudellaan ja tahdomme jokaiselle ihmisille ainoastaan hyvää: etsimme heidän sielunsa ikuista parasta Jumalassa. Tämä on Jumalan ihmeellinen armo ja pelastuksen voima Jeesuksessa Kristuksessa - tehdä ihmisestä uusi!
"Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, kaikki on uudeksi tullut." (2Kor.5: 17)
"Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö." (1Piet.3: 18)
---
Videolla saarnaa Phillip Blair:
/ torchofchristministries