Tervetulo takaisin! Studio näyttää hyvältä.

Kiitos kevään piristyksistä, toivottavasti syksyllä pääsee taas kuuntelemaan!

Kiitos!

Puolimaratonlupaus kuultu!

Miikka, jokainen kaipaa arvostusta ja palautetta työstään. Palautteen antoa on hyvä harjoitella jokaisessa työyhteisössä. Ottaa se tietoisesti työhyvinvoinnin välineeksi.

Riittämättömyyden tunteen kääntäminen voimavaraksi, oli hyvin summattu Tatulta.

Muistan kun itselläni oli kerran kouluaikana sijainen joka opetti esimerkiksi WTC-tornien iskujen olleen Yhdysvaltojen oma isku ja näytti KZbinsta salaliittoteoriavideoita…

Mielenkiintoista keskustelua taas. Hyviä huomioita poikien ja tyttöjen eroista.

Huolettaa kyllä kehityssuunta kohti aina vain isompia kouluja. Henkilömäärien kasvaessa myös ikävät lieveilmiöt kuten kiusaaminen valitettavasti tuppaavat nostamaan herkemmin päätään kuin pienemmässä yhteisössä.

Mielenkiintoista keskustelua. Hyviä avauksia tulevaisuuden kouluun.

Ev.lut kirkon vahvuus ja samalla sen heikkous on se, että sen katto on korkealla ja seinät leveällä. Koko meidän suomalainen kulttuuri ja kollektiivinen identiteetti on ollut luterilaisuudelle perustuvaa. Suomalaisuuden ja luterilaisuuden säilyminen tulevaisuudessa kulkevat käsi kädessä. Uskonnon opetuksen kristillisessä maassa pitää olla avoimesti ja vahvasti tunnustuksellista. Ja samaa mieltä Tatun kanssa vapaaehtoisuudesta.

Teissä ei ole vielä työelämän tuottamaa kyynisyyttä. Mielipiteiden raikkaus puhuttelee. Kuulijat varmaan toivovat teidän kaltaisia opettajia lapsillensa.

Oikein mukavaa ja mielenkiintoista kuunneltavaa työmatkoille ollut tämä podcast! Toivottavasti jatkatte vielä syksylläkin :)

Erityisesti korkeakouluissa pakollinen virkamiesruotsi on täysin järjetön ja systeemiä sekä opiskelijoita kuormittava turhake. Ainoastaan Islannissa on vastaava sorron piirre eli siellä on pakko opiskella tanskaa, missään muualla maailmassa ei tällaista vaadita

Erittäin hyvä pointti.

Mieluummin ruotsia kuin venäjää

Hyvää pohdintaa, minulle tuli mieleen sellainen että kun tapoja oppia on niin monia, että oppilaslähtöisyys tarjoaa ehkä niitä erilaisia näkökulmia asian ymmärtämiseen, mitä opettaja ei välttämättä edes hoksaa. Ainakin välillä itse huomaa että asia on niin ”itsestäänselvyys” jo itselle, että se on haastava pilkkoa osiin ymmärtämisen helpottamiseksi. Sitten kun lapset pääsevät ääneen, sieltä tuleekin aivan huippuja ajatuskoukeroita, joihin joku lapsi vastaa että ”hei nyt mää ymmärsin!” 😂🥰 varmaan tähän jaksoon liittyen myös motivointi on keskeinen aihe!

Mielenkiintoista keskustelua. Olisi ollut kiva kuulla enemmän teidän omia kokemuksia kouluajoista. Onko jotain hyväksi havaittua tyyliä tai opettajan tapaa opettaa, jonka olette tuoneet omaan opetustyöhönne. Tuo Kreeta ja jalkapallo -esimerkit olivat hyviä. Olen Miikan kanssa samaa mieltä siitä, että ekaluokkalsille sopii parhaiten opettajalähtöinen opetustyyli, vaikka en opettaja itse olekaan.

Asiallista pohdintaa aiheesta ja siihen liittyvistä haasteista, ja niihin löytyi myös konkreettisia ratkaisuja - rahoituksen puute olisi ollut helppo, mutta kenties väärä selitys ongelmille. Sieltä ne oikeat syyt sitten saittekin luovittua.

Kouluväkivallasta opettajan näkökulmasta puhutaan turhan vähän. Hyvää keskustelua!

Hyvää pohdintaa keskeisestä aiheesta👍🏼

Teorian ja käytännön integrointi on haasteellista niiden tieteenalojen oppiaineissa, joiden tavoitteena on tuottaa myös ammatillinen pätevyys. Suomalaisen koululaitoksen menestystä voidaan selittää myös sen opettajien yliopistotasoisella opetuksella. Opetuksen siirto ammattikorkeakouluasteelle edes ajatuksena voidaan nähdä takapakkina, vaikka esittämänne huomiot olisi varmaan syytä huomioida koulutusohjelman opetussuunnitelmia laadittaessa.