Esittelyssä Leyland 344 ja sen kivinen historia

Leyland, Nuffield, Marshall, JWD. Tätä traktorimerkkiä on yritetty nostaa suosta monta kertaa erilaisin yrityksin, mutta sen historia on päättynyt kokonaan 2003.
Kuitenkin suomalaiset ovat osa tätä historiaa, kun ovat Leyland ja Nuffield traktoreita ostaneet pelloilleen. Merkin ympärillä on edelleen harrastajia, jotka kunnostavat näitä koneita ja muistelevat menneitä aikoja ja sitä kun suomalainen maatalous oli vielä kasvuvaiheessa.

[@Diglo1]

Nuffield käytti aluksi Morriksen bensamoottoreita ja Perkinsin Dieseleitä, joista kaikki oli 4 sylinterisiä. Nuffield oli suunniteltu kantamaan 4 sylinteristä konetta ja kolmesylinterisestä mallista ei aluksi ollut aikomuksia. Nämä olivat M4-DM4 malleja. Alkumenestyksen vuoksi BMC alkoi valmistamaan 3,4L ja 2,55L moottoria ja raskasajoneuvo puolella valmistettiin 6 sylinterisiä 5.1L ja myöhemmin 5.7L ja niistä löytyy itse tehtyjä konversioita Suomen maaltakin. Pienemmälle traktorille oli kysyntää, niin nopein ja halvin ratkaisu oli vain lyhentää moottoria ja runkoa sekä pienentää renkaita. Moottori osat olivat lohkoa ja kampea lukuunottamatta samoja, mutta Nuffieldina joka käytti kaikissa versioissa samaa etukehtoa ja laatikkoa teki 3 sylinterisestä suhteellisen painavan tehoihin nähden. Nämä mallit tunnetaan Universaaleina. Nuffield lisäsi optioksi vetovastuksen tunnustelun, tasauspyörsätön lukon sekä kaksoiskytkimen Universal malleihin. Lopulta, kun 4/60 ja 3/42 mallit saapuivat olivat optiot kaksoiskytkintä lukuunottamatta vakiot jo tehtaalta. Parannukset pääasiassa nähtiin nelos koneen puolella, jolloin BMC keksi porata 95mm sylinteriputket 100mm kokoon jolloin iskutilavuus kasvoi 3.4L -> 3.8L ja myöhemmin 3 sylinterinen 2,55L -> 2,8L. Nämä moottorit olivat ohuen putkenseinämän johdosta tunnettuja ruostumaan puhki ja sai epävarman maineen. 10/42 ja 10/60 olivat kummatkin varustettu kertojalla jolloin kaikki vaihteet saatiin tuplattua. Kertoja sovitettiin rungossa siivapyörälle alunperin tarkoitettuun tilaan. Näin saatiin vaihteita poistamatta kaksoiskytkinmahdollisuutta. Näissä kummassakin mallissa oli 100mm putken ja mekaaninen rivipumppu jolloin moottoritehot nousivat. Samalla jakopää muuttui rattaille. 4/65 ja 3/45 mallit olivat aikaisempia vastaavat mallit, mutta keulan rungon muotoilu muuttui merkittävästi, jolloin tankki saatiin siirrettyä nokalle ja ohjaustehostin lisättyä. Tehostajan pumppu oli oma suoraan jakopäähän liitettynä. Muutenkin hallintalaitteet ja ulkomuotoilu sai uutta sävyä ja peräkoukkua tarjoiltiin hissimallisena. Leylandit oli käytännössä samoja koneita, mutta vaihtoehtoinen Junkkarin hytti, jota käytettiin monessa traktorissa oli nyt Leukussa vakiona, kunnes Q-Hytti korvasi sen pysyvästi. Leyland muutti konepeltiä hiukan ja väriä. Nuffield sielu ei kuitenkaan vielä luovuttanut ja Leyland päätti ottaa kaiken ilon irti BMCn ja Nuffieldin aikaansaannoksista. Leyland julkaisi 6 ja 4 sylinteristen BMC moottorien seuraajan 6/98 ja 4/98 moottorin. Kolmossylinterit ulkoistettiin Perkinsille. Leylandin uudet moottorit olivat perus rankenteeltaan hyvin samanlaiset aikaisempiin BMC moottoreihin, mutta 98mm putki ja mäntä oli kompromissi kestävyyden ja iskutilavuuden väliltä. Iskua pidennettiin, jotta vanhat iskutilavuudet saatiin säilytettyä. Lohkoja vahvistettiin ja parannuksia oli siellä täällä. Koska 6 sylinteriset koneet olivat konsernin omia (5.7L) ja tehon tarpeet lisääntyivät ennen turbojen yleistymistä, päätti Leyland iskeä jo tekohengitetyn pääosin 40 luvulla alunperin suunnitellun 10 vaihteisen Nuffieldin vaihteiston 6 sylinterisen moottorin eteen. Näin syntyi mallit 285 ja 2100. Isot Leukut eivät olleet sen pidempiä, kuin 4 syilnteriset, koska tankki oli siirretty hytin taakse tehden moottorille tilaa. Nostolaitteet saivat apusylinterit, Leukuissa kaksoiskytkin oli vakiovaruste. Vaikka tehon puolesta 6 mukiset olivat suosittuja ne eivät kuitenkaan vaihteiston puolesta olleet varsin luotettavia tehojen yli tuplaantuneena siihen mihin ne oli alunperin suunniteltu, sekä laatikon edelleen olleen synkronoimaton. Varmasti moni ajatteli, että mulkoileeko Leyland paikallisia kyläseppiä, jotka olivat jo lähes 10-15 vuotta aikaisemmin tehneet vastaavan virityksen, asentamalla BMCn 6 koneen 5 vaihteisen universaalin keulalle. Suomessa Kesko asenti tehdas kunnostettuja 6 koneita asiakkaan toiveesta optiona sen aikainen ohjaustehostin ja isompi kytkinasetelma, eli niitä myytiin ihan virallisissa kanavissa ja mallimerkitäkin kuulemma yleistyi 10/85 malliksi. 6 sylinterinen mallisto jäi pois nelos koneen turbotuksien myötä ja 70 luvun lopulla saatiin täysin uudistettu synkronoitu vaihteisto. Tässä kohtaa kuitenkin Leyland oli kehityksessä jäänyt jälkeen ja tuotanto siirtyi Marshalille. Marshal otti takaisin 6 sylinteriset moottorit ja Konedatan mukaan käytti samaa voimansiirtoa CASE IH 1255/1455XL kanssa. Pienemmät mallit käytti Perkinssiä. Pikkuhiljaa Leyland vaipui unholaan :/

[@juhanihoo3029]

Aikanaan aliarvostettu merkki suomessa,johtui laatuongelmista,jatkuvat lakkoilut syynä tehtaalla,isäukolla ollu jo yli 40vuotta leuku 255,tuon 344 perillinen ja on ollut hyvin vähävikainen yksilö.

[@gera3170]

Piti oikein miettiä että mikä ihmeen Nyyfield ? Mikähän härpäke semmonen on ollut. Kunnes kuva rävähti näkyviin. No Nuffihan se.....

[@MrJusape]

Nuffield Universal Four tuli markkinoille -58, kun esiteltiin mallistoon pienempi, kolmesylinterinen malli, Nuffield Universal Three. Sitä aiemmat Nuffieldit on kaikki Nuffied Universal malleja

[@villep5154]

British Leyland oli taloudellisissa vaikeuksissa 70 luvun lopulla ja ratkaisuksi keksivät myydä traktorituotannon Marshalille 1980 luvulla. Leyland 804 jäi viimeseksi Suomeen tuoduksi leyland malliksi. Maahantuoja ei kiinnostunut ottamaan Marshall traktoria Suomen markkinoille. Täältä Suomesta kyllä löytyy ainakin yksi Marshall 100 traktori josta oli koneviestissä juttu. Meillä kotona on myös Leyland 804.

[@Kumpulanperinnetila]

Kun valmistus muuttui Birminghamista Bathgateen, kolmisylinterisen moottorin valmistus säilyi Birminghamissa. BLMC muutoksessa haluttiin rönsyistä eroon, ja näinollen kolmepyttyinen jätettiin pois. Bathgaten koneistuskeskus ei kyennyt kolmesylinteristä tekemään, koska sylinteriryhmät menivät 2+2 (+2 kutosessa) entisen 3+3 putkituksen sijaan. Edullisin oli ostaa kolmesylinterinen Perkinsiltä. 245-253 mallit eivät olleet mitenkään myyntitykkejä

[@janipurola745]

Nuffield lausutaan nuhveltti.

[@markolaitala477]

täälläpäin lausutaan nuhuvi ja leylanti..

[@kyppa1985]

Jaahas, otetaan pieni katsaus Leylandin historiaa. Nuffieldin viimeiset mallit, 3/45 ja 4/65 oli osittain suunnitellut Harry Ferguson research Ltd. Ja valitettavasti kyseiset mallit saivat moitteita mm. ulkonäöstä, mutta suurempi ongelma oli (ainakin 4/65 kohdalla) se että moottorin värinät tietyillä kierrosalueilla olivat niin pahat että mm. Koneen mallimerkinnät putosivat käytössä. Tämän lisäksi malleissa oli ylikuumenemisongelmia johtuen syylärin eteen sijoitetusta polttoainetankista. Malli 4/25 säilyi entisellään eikä kärsinyt ongelmista. Tämän johdosta kun BLMC oli muodostettu niin päätettiin uudet traktorit brändätä Leylandin nimellä, olihan kyseessä kansainvälisesti tunnettu hyvämaineineinen kuorma-autonvalmistaja. Malli 344 korvasi mallin 3/45 ja 384 mallin 4/65. Moottoreissa oli tasapainokoneisto, kuten myös viimeisissä "Mark II" 4/65:ssa. Tämä ratkaisi värinäongelmat. Uudelleen suunniteltu rakenne ratkaisi myös ylikuumenemisongelmat. Pientraktori 4/25 muutti mallinimensä 154:ksi. 3-sylinterisen mallin valmistus lopetettiin koska kyseisen moottorin ainut käyttökohde oli traktori ja sen valmistusta ei katsottu kannattavaksi. Tosiasia on että tämän johdosta 344 paino oli huomattavasti suurempi kuin kilpailijoiden mallien ja tähän kehitettiin ratkaisuksi malli 253 Perkinsin moottorilla. Hyttipakko tuli Suomessa voimaan vuonna - 69(?) joten kaikki Leylandit täällä on varustettu hytillä. Vuonna - 72 tuli malliuudistus jossa mallit uudistuivat seuraavalla tavalla: 253 - > 245, 344 - > 255, 384 - > 270. 154 pysyi ennallaan. Uusia malleja olivat kuusisylinteriset 285 ja 2100 sekä vastaavat "county" - tyyppiset nelivetomallit 485 ja 4100. (Näitä ei tuotu Suomeen) Uudistuksia olivat mm. Uudet 98 - sarjan moottorit (4/98 ja 6/98), uusi nostolaitejärjestelmä, yms. Muita pieniä muutoksia. 4 - ja 6 - sylinteriset moottorit olivat nyt eri mallien kesken iskutilavuuksiltaan samoja ja tehoerot tehtiin polttoainejärjestelyillä. 6 - sylinterisissä oli tasalattiainen hytti , vaihdekepit olivat sivussa ja jarrut sekä kytkin olivat nestehallintaiset. Tämän lisäksi näissä oli 540/1000 rpm voimanotto ja hydrostaattinen ohjaus. Seuraava uudistus tuli vuonna - 76 jolloin mallimerkinnät uudistuivat jälleen ja 4 - sylinteristen teho kasvoivat edelleen. 245 pysyi ennallaan, 255 - > 262, 270 - > 272. Samalla tarrat muuttuivat hopeapohjaisiksi. Ensimmäiset kyseiset mallit ovat Suomessa edelleen varustettu Junkkarin hytillä mutta lain muutoksen myötä vaadittiin hiljaisempia ja värinättömämpiä hyttejä jolloin Suomessakin siirryttiin käyttämään tehtaan hyttejä. Tämän myötä saatiin myös 3 - ja 4 - sylinterisiin malleihin hydrostaattinen ohjaus ja nestejarrut ja - kytkin. Myös nostolaitteen hallintajärjestelmä muuttui yksinkertaisemmaksi. Seuraava uudistus oli vuonna - 78 kun Leylandiin esiteltiin uusi 9+3R Synchro-vaihteisto joka oli eräs aikansa parhaista. Vähän tämän jälkeen esiteltiin nelivetomallit 462 ja 472. Tämän jälkeen oli vuorossa Turbomallit 282 ja 482 joiden myötä 6 - sylinteristen mallien valmistus päättyi. Turbomallien myötä Suomessa siirryttiin käyttämään Sekuran valmistamaa Explorer - ohjaamoa koska vanha Q - hytti ei täyttänyt enää viranomaismääräyksiä. Turbomalleissa nostolaitteessa oli apusylinteri vakiona. Seuraava uudistus oli vuonna 1980 jolloin koko olemassaoleva mallisto uudistui seuraavanlaisesti: 154(235) - > 302, 245 - > 502, 262/462 - > 602/604, 272/472 - > 702/704 ja 282/482 - > 802/804. Ainakin 4-sylinterisissä malleissa uudistuksia oli 2-kammioinen 55l nokkapumppu , öljykylpyjarrut ja mahdollisuus 540/1000 Rpm voiman ulosottoon ja vahvistettu nostolaite. Väri vaihtui kelta - mustaksi tässä uudistuksessa. Suomeen tuotiin vain 4-sylinterisiä "Middleweight" - malleja varustettuna Sekuran hytillä.

[@vauhtipyora]

@@kyppa1985 käytän tätä tietoa seuraavissa leyland videoissani, kiitos tästä 🫡

[@kkranger705]

Tosiaan Nuffield lausutaan suomeks Nuffield ja englanniksi Nafiild. Hauska laulukin on tuosta; -Naffiildmies. Mutta hyvä video Leukusta. Haluttu traktori käytettynä edelleen niinku Majurit ja Nuhvitkin. Valmetit myös hienoja pelejä jos vaihteistot kunnossa. Niitten valmistusmäärät oli pieniä silloin näihin brittimerkkeihin verrattuna eikä uustuotantoa osille kohtuuhintaan liene samassa määrin

[@kyppa1985]

Suosittelen tutustumaan uudempiin Leylandeihin, varsinkin synchroihin, mielellään Sekura-hytillä niin saa jo vähän mielikuvaa siitä millainen uudempi Leyland on. 344 on kuitenkin käytännössä edelleen Nuffield.

[@romppaukko]

Taisi pikemminkin olla tuontihinta se joka määritti sen että Leylandin brittiohjaamoa ei Suomeen tuotu. Toki ensimmäistä mallistoa valmistettiin aluksi ilman turvaohjaamoa. Siinä oli samanlaiset lokasuojat kuin viimeisessä Nuffied-mallistossa ja ne tuotiin ilman lokasuojia, koska Junkkarin valmistamassa ohjaamossa oli lokasuojat valmiina. Sama ohjaamo oli jo tuotannossa viimeisten Nuffien aikaan, mutta hiukan askeettisempana. Vasta niinkin myöhään kuin 1976 alettiin tuoda Leylandit valmistajan omalla turvaohjaamolla varustettuna.

[@vauhtipyora]

Luin tuosta, että alkuperäisen ohjaamon puutteet olisivat olleet syynä ainakin nuhvi foorumin tietojen mukaan. Mielenkiintoista tietää miten tehtaan oma kori on kehittynyt aikanaan. 👍

[@romppaukko]

​@@vauhtipyora Sen aikuista teollisuushistoriaa vasten ajateltuna, enemmän vaa'asa painoi mahdollisuus valmistaa tuotteita nimenomaan Suomessa. Jos pelkästää olisi ajateltu teknisiä ominaisuuksia, niin ruotsalaiset ohjaamot olisi olleet tuolloin jo paljon edellä suomalaisia, mutta jostakinhan se piti aloittaa Suomessakin. Siksi eri merkeillä oli melkeimpä jokaisella oma ohjaamovalmistaja Suomen tarpeita varten. Ja ei se ihan huono asia ollut. Kokemusta kertyi runsaasti eri pajoille ja nykyään lähes joka koneelle valmistetaan ohjaamot samalla tehtaalla, missä konekin.

[@kyppa1985]

Vuonna - 76 tuli Q- ohjaamopakko jonka myötä siirryttiin tehtaan ohjaamoon. Q=Quiet, eli tuli voimaan laki joka määritti maksimimetelin yms. Hytissä. Tässä vaiheessa käytännössä siirryttiin kaikilla valmistajilla kumityynyillä runkoon asennettuun hyttiin. Leylandin 6-sylinterisissä oli tätä ajateltu jo vuonna -72 mutta toteutus suoritettiin asentamalla moottori runkoon kumityynyjen varaan jolloin värinät vähenivät. Tämä taas johti muihin ongelmiin...

[@leikattu4]

Koeaja nuffield universal trhee ja massey ferguson 165 multipower ❤

[@mikatiirikainen2878]

loistava video

[@oldironfin5748]

Ei kai öljyvuodot ja nypyttäminen mitään vikoja ole. Ominaisuuksia ne leukussa on :D

[@teromanninen2776]

Onhan niitä loppupään neliveto-Leylandeja keltaisella värityksellä. Liekö sitte muualla maailmassa olleet Marshalleja. Kestäviä rattoreita ne ovat olleet 👍🏻

[@karitylinen8096]

Tuommoinen meillä on metsätraktorina. Siinä hommassa ihan ok. Nostolaiteet aika onnettomat

[@pajakuokkalaracingteam2587]

mulla on 344 vm1972. oon toinen omistaja. ei nypytä nostolaite ja peräreppuki on alkuperäinen mikä näistä joskus saatanut hajota

[@autontakavalo]

Onnistuisiko joskus historia/esittely video jostain Lännen kaivinkone mallista

[@vauhtipyora]

Naapurissa on länkkäri traktorikaivuri, pitääkin tutusta merkkiin.

[@user-zq9oq9yj8t]

Nuihin tekivät tehtaalla sabotaasia työn tekijät.Vaihde laatikoissa muttereita ym.ilkeyttä😮kertoi entinen huoltomies!

[@Nakkisampyla]

Lopulta meni työt, niin saivat tehdä jäyniä työkkärin jonossa

[@laatukanavaoy]

Ootko vielä toimivaa bingon kaivuria mistään bongannut?

[@maurisiippainen832]

Sano Nuffi nii se on sanottu.

[@Daniel90169]

Sir Nuffieldin mukaan nimi. Tällä tehtaalla tehtiin tietojeni mukaan sotien aikaan Spittfire hävittäjiä, mutta sodan jälkeen menekkiä oli enemmän traktoripuolella. Olisi voinut pitää makean nimen myös traktoreissa.

[@kaivelija6457]

Tai nafitti

[@tarmomajava5960]

Onkohan alkuperänen säleikkö keulassa tässä leolantissa,joksi sitä kutsumma aikoinaan....

[@MrJusape]

Ei ole .....

[@PirttiVaari-MF35]

No...Nuhuvi mikä nuhuvi se on Leulanttiki.

[@NuffMan_]

nyyvieldi

[@laatukanavaoy]

aiemmin kysyin siitä kaivinkoneesta että oletko vielä löytänyt toimivaa yksilöä ja siinä pieni kirjoitus virhe. tarkoitin pingon eikä bingon. olisi hieno saada videolle.

[@vauhtipyora]

On kyllä erikoinen laite ja toki voin tuosta esittelyn tehdä, jos sellainen jostain vain löytyy.

[@seppovartiainen672]

Pahannäkönennii jo. tuo Marshal oes paras varmaa pitemmälle.

[@olli4144]

Sun pitääs päästä kokeilemaan 272 synchro

[@romppaukko]

Se on aika metka vehjes. Itse onnistuin koeajossa laittamaan peruutusvaihteen päälle maantienopeudessa.😁

[@arijanger1524]

@@romppaukko: Sehän se olikin juuri noiden Leyland 272 Syncrojen huono puoli, että kokonaan synkronoidussa vaihteistossa pystyi kytkemään pakin päälle ihan täydestä maantievauhdista, ja senhän sitten jokainen osaa arvata, mikä on lopputulos, paljon kallista romua, kun vaihteisto porsii. Ei taida yksi eikä kaksi 272:n laatikkoa, jotka ovat särkyneet edellä mainitun suunnittelukukkasen seurauksena. Itse pääsin joskus n. 40 vuotta sitten ajelemaan 272:lla ollessani maatalousoppilaitoksessa opiskelemassa. Traktori oli yleisesti ottaen aika mukava vehje, aika ripeäkulkuinen ja jopa ohjaamonkin muistan olleen varsin hiljainen. Koulun opettaja varoitti aina, että muistakaa katsoa minkä vaihteen laitatte kepistä päälle, en kylläkään enää muista, kuinka se peruutus oli toteutettu, mutta olikohan se niin, että peruutusvaihteet valittiin aluevalitsinkepistä, ja olikohan eteenpäinajoalueita kolme, low-mid-high, asian paremmin muistava/tietävä kommentoikoot/oikaiskoot mahdollisen virheellisen muistikuvani.

[@romppaukko]

​@@arijanger1524 Siinä on 9+3 vaihdelaatikko. Kolmiportainen synkronoimaton aluevaihteisto ja 3+R synkronoitu päävaihteisto. Synkronoidut nopeusvalintakytkimet on sivuakselilla. Aluevaihtajan sijaintia en muista onko se pääakselilla vai murikka-akselilla. Hydraulipumppu on peräkotelossa, joten sen pyörittäminen vaatii voimanoton akselilta yhteyden jotta hydrauliikka on ajokytkimestä riippumaton, joten myös vaihteiston pääakseli lienee yhtenäinen putki. Onko sinä kiinteitä hammaspyöriä, en osaa sanoa. Pitäisi nähdä se mainoksessa olut voimansiirron halkileikauskuva, jossa nämä etuakselit on erivärisiä.