Kolme Prinsiippiä - radikaali uusi lähestymistapa hyvinvointiin

[@intiaaniintiaani770]

Kylllä vaan, onhan tossa järkee 😊

[@intiaaniintiaani770]

Kiitoksia, tämä pitää vielä katsoa toisenkin kerran 😊

[@Tass5433]

Lapset eivät murehdi koska heillä ei ole työkaluja käsitellä asioita aikuisen tavoin, he eivät ole samalla tavalla tietoisia maailman murheista eikä heillä usein vielä omakaan elämänkokemus ole tuonut suurempia suruja eteen. Optimaalisessa tilanteessa vanhemmat ovat luomassa jälkikasvulleen ympäristöä, jossa he saavat olla tällaisia hauskoja, eloisia ja spontaaneja lapsia. Kuitenkaan edes lapsen elämä ei ole kivaa ja hauskaa jos hän elää vääränlaisessa ympäristössä. Monesti jo päiväkodissa pystytään näkemään ketkä esim. tulevat päihdeperheestä. Negatiiviset tunteet kuuluvat ihmisen normaaliin tunneskaalaan ja olen samaa mieltä siinä kohtaa että on ongelmallista nähdä joka ikinen negatiivinen tunne ongelmana. Oletkin jossakin aikaisemmassa kirjoituksessasi ottanut kauhuesimerkiksi tilanteen, jossa liiallinen tunteiden analysointi ja pyrkimys päästä negatiivisista tunteista kokonaan eroon muuttaa elämän raskassoutuiseksi suoksi, jossa yhden ongelman poistuttua aletaan setvimään seuraavaa aina vaan uusien ongelmien ilmaantuessa näköpiiriin ja näin ollen käperrytään liiaksi oman pään sisälle. Toisaalta, mielestäni vaarallista on myös ignoorata olemassaolevista ongelmista kertova negatiivinen tunne esim. lohtushoppailun tai päihteiden käytön kaltaisilla sijaistoiminnoilla tai tuolla ehdottamallasi välinpitämättömyydellä. Välinpitämättömyys oiretta kohtaan ei poista syytä vaan pikemminkin varmistaa että tuo tunne tulee jatkossakin toistumaan niin kauan kuin itse syy on selvittämättä. En siis koe tunteiden ja niiden taustavaikuttajien analysointia automaattisesti turhana jos tarkoitus ei ole nähdä negatiivisten tunteiden olemassaoloa itsessään ongelmana vaan noiden tunteiden määrä, laatu ja juurisyy ovat pikemminkin se ongelma. Ja vaikka itse juurisyy ei olisi ollut enää pitkään aikaan ajankohtainen (esim. traumaattisen lapsuuden kokeneella oirehtivalla aikuisella) saattaa siitä johtuvia vääriä toimintatapoja ja ajatusmalleja toistaa vaikka loppuelämän. Alistettuna kynnysmattona elämäänsä elävän lienee parempi pureutua negatiivisten fiilistensä taustoihin ja sitä kautta selvittää ongelma kuin vain yrittää olla välittämättä pinnalle pyrkivistä tunteistaan.

[@CustardBananaCat]

Vastasit kysymyksiini/kommenttiini yksityisviestillä, voisitko ystävällisesti vastata tähän videoon?

[@TheFocusX]

Herää! Havahdu! Kun alat tiedostamaan asioita, voit olla oman elämäsi henkinen "yliälykäs" valmentaja! :)

[@CustardBananaCat]

"Se miksi me halutaan niistä eroon..." Kaikille ihmisille "paha olo" ei synny nyyhkyleffoista ja siitä että samaistuu jonkun toisen kärsimykseen, vaan ihan omasta, huonosta olosta, kokemuksista ja masennuksesta, ja tilanne voi olla hyvinkin jatkuva. Puhut surullisuudesta kuin ihmiset kokisivat sen jotenkin häpeällisenä, ja siksi sitä pidetään "pahana" tunteena. Kuin masentuneisuus olisi ikävän tuntuinen olotila vain siksi, että koemme että siitä pitää "päästä eroon".

[@KatriManninenKutriNet]

No hups, Custard Banana Cat! Luulin vastaavani julkisella viestillä. Kumpikohan tämä on? Täytyy kaivaa lähettämäni viesti esiin ja tehdä se julkiseksi kun kerkiän ((ja muistan).

[@CustardBananaCat]

Vaikka todellisuudessa henkinen kipu ja emotionaalinen kipu aktivoivat samoja alueita aivoissamme, eli ne koetaan samalla tavalla ihan OIKEANA kipuna, ei vain "höh, harmittaa" -ajatuksen tasolla. Se miksi henkinen kipu tuntuu inhottavalta ei johdu siitä että siitä halutaan eroon, vaan siitä halutaan eroon KOSKA se TUNTUU, oikeasti, fyysisesti, tuntuu ja rekisteröityy aivoissamme kipuna, eikä kukaan halua tuntea jatkuvaa, oikeaa tuskaa.

[@Markkurautmaa]

Mistä teitä "yliälykkäitä henkisiä valmentajia" oikein sikiää? Mitä sieniä sinä syöt?

[@Markkurautmaa]

Minä olen herännyt ja havahtunut jo vuosia sitten. Tiedostan oikein hyvin asioita.