Punaisten muistomerkki Västankvarnissa

Vuoden 1918 toukokuussa Inkoon Västankvarnissa teloitettiin yli 60 punakaartilaista. Teloitus- ja hautapaikan muistomerkki on kopio Aimo Tukiaisen Karkkilaan tekemästä Punaisten toveriapu-muistomerkistä. Tämän veistoksen on tehnyt vuonna 1947 Vehmaisten kiviveistämössä Tukiaisen avustaja Antero Rinne.
Muistomerkki pystytettiin vuonna 1952 ja virallinen vihkimistilaisuus pidettiin 21.kesäkuuta 1953. Aloitteen muistomerkin pystyttämisestä tekivät Ingå svenska arbetarförening ja Solberg arbetarförening. Muistomerkki rahoitettiin avustuksilla, joita maksoivat teloitettujen kotikunnat, sekä keräyksellä aktiivisten sosialidemokraattien keskuudessa.
Yli kolme metriä korkean punagraniittisen veistoksen työläishahmo pitää sylissään vankileiriltä palannutta nälkiintynyttä nuorukaista. Jalustan etuosaan on kaiverrettu vuosiluku 1918 ja jalustan oikealle sivulle teksti: “1918 kansalaissodan jälkiselvittelyssä sosialististen aatteiden tähden teloitettujen muisto. Patsaan pystytti aatetoverit v. 1952”. Jalustan vasemmalla sivulla on sama teksti ruotsiksi: “Till deras minne som efter 1918 års inbördeskrig blevo avrättade för sin socialistiska åskådning. Minnesstoden restes av idefränderna år 1952”.
Vuonna 2011 hautapaikan kunnostuksen yhteydessä muistomerkin viereen pystytettiin neljä punagraniittista hautakiveä, joihin on kaiverrettu 60:n paikalla teloitetun nimet, syntymävuodet ja kotipaikkakunnat.
Punaisten vallan kukistuttua huhtikuussa 1918 perustettiin valkoisten rankaisuretkikunta Länsi-Uudenmaan pataljoona, jonka tukikohta oli Västankvarnissa. Västankvarnista muodostui täten valkoisen terrorin tyyssija Länsi-Uudellamaalla. Noin 70 vangiksi otettua punakaartilaista asetettiin täällä nopeasti perustetun kenttäoikeuden eteen, tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin ampumalla. Ruumiit kaivettiin maahan useisiin eri paikkoihin ja koottiin vasta 30 vuotta myöhemmin tälle hautapaikalle.
Västankvarnin ns. tuomioistuinta johti 27-vuotias sanomalehtimies ja kirjailija Erik Grotenfelt, joka teki itsemurhan seuraavana vuonna. Tuomioistuin julisti ainoastaan kuolemantuomioita, jotka pantiin täytäntöön välittömästi.
Teloitukset alkoivat 2. toukokuuta ja ne päättyivät suureen joukkoteloitukseen 26. toukokuuta, jolloin retkikunta oli palannut edellisenä päivänä vankiryhmän kanssa pohjoisesta Nummen ja Pusulan kunnista. Pelkästään tuona päivänä teloitettiin 31 punaista. Teloitusta johtanutta pataljoonaa komensi Edvard Ward apulaisinaan Ivar Hast ja Ivar Ståhle.
Länsi-Uudenmaan pataljoona lakkautettiin 5.kesäkuuta. Sen toiminnasta on säilynyt hyvin vähän lähteitä. Arkistot on tyhjennetty, paperit on poltettu ja jäljet on pyyhitty pois, jotta häpeällisistä rikoksista ei olisi jäänyt todistusaineistoa.