Pientä pisarointia, pieneläimiä, pikajunavaunuja ja pikkutarkkuutta Pikkaralassa 16.7.2011.

Palataan vielä tuonne Pikkaralan suuntaan. Kun Nokivasara.com suuntasi tuonne Pikkaralaan bongaamaan Vartiuksesta Ouluun matkaava malmijunaa, tutustuttiin junaharrastuksen parhaiden perinteiden mukaan etukäteen alueen mahdolliseen ns. asjallisuuteen [sic!].
Tällaiseen opiskeluun sopii parhaiten junaharrastuksen ykköspaikka, eli Vorgistanin kansantasavalta - lyhyesti Vaunut.org. Pikkarala on sikäli rautateiden historiaa, eli täällä on entisen Pikkaralan aseman lisäksi muuan mukiinmenevä muuntajaraide, joka haluttiin tutkia. Taka-ajatuksena oli myös harrastaa yleistä oleskelua luonnon helmassa, mikä on esimerkiksi Siltasaarenkadulla varsin teoreettinen ajatus.
Tämä Pikkaralan entisen aseman ympäristö oli miellyttävä kokemus. Pienelle soratielle ei löydetty nimeä, vaan osoitteet ovat täällä ns. ison tien, eli Asemanseuduntien, mukaan numeroidut. Tällainen matalakasvuinen havumetsä yhdistettynä hiljaisuuteen (mitä nyt Kainuuntie eli tie numero 22 vähän kohisi) oli juuri sitä lievitystä sielulle, jota pääkaupunkiseudun kosmopoliittisen mondääniin ja syntisen sinertävään ilmapiiriin tottunut yksilö voi odottaa. Jokin pieneläin vilahti radan yli, ja hyttysiäkin oli jonkin verran.
Tuo 1950-luvun puolessavälissä rakennetun muuntoaseman pistoraide oli mielenkiintoinen kokemus. Kiskot ovat ranskalaista VILRU-kiskoa (Villerupt). Lähellä rataa on ollut jokin tasoristeys, joka oli tilkitty ennen poistoa ratakiskoilla. Niissä oli mm. Angleur ja Réhon-kiskoa 1920-luvulta. Aurausmerkissä oli perintestä Bolckow & Vaughan kiskoa 1880-luvun lopulta, totta kai.
Ai juna? Tulihan se sieltä tutkimusmatkan jälkeen. Taajamajuna (lisää tähän jokin junanumero) vilahtaa kohti Oulua Sr1 3052:n johdolla. Ilmassa on taas suden ulvontaa ja junan kohinaa, joka hiljalleen haipuu sateen jäljiltä utuiseen metsään.