Sensuroimaton - Raamattu ja tekstikritiikki

[@suvi7840]

Tässä keskustelussa nousi hyvin esille se, miten ihminen alkaa etsiä virheitä Raamatusta, muttei peilata Jumalan Sanan ilmoitusta suhteessa omaan elämään. Ensikontaktini Raamattuun oli nimenomaan tuo "etsi virheet" -toimintamalli, kunnes vuosia myöhemmin Jeesus kutsui minut pelastukseen ja Sana alkoikin lukea minua. Sen edessä olen saanut kohdata omia virheitäni ja tehdä parannusta, mutta kohdata myös rakastavan Jeesuksen, joka on parantanut haavojani sekä tullut tuomaan elämän ja yltäkylläisyyden.

[@rapsujuu9007]

Hienosti kuvattu, siunausta 🙏

[@artoheiskari]

Rauhaa. Jumala tuntee luomuksensa. Tarvitsemme uudesti syntymän ja Pyhän Hengen joka avaa Herran Pyhän Sanan. Liha lukee ja ymmärtää Sanan tunteen ja järkensä kautta. Pyhä Henki avaa Sanan Jumalan tarkoittamalla tavalla, eli oikein.

[@pekde]

Joo suurimmalla osalla ei, ja Raamattu on täynnä virheitä, osa tahallisia. Vaikea sanoa miksi näin. Muutama kohta on ihan päälaellaan.

[@reemus314]

Jumala on kyllä pitänyt huolen omasta kirjastaan.

[@denpasar3]

Olen hämmästynyt miten laajan ja kitkerän hyökkäyksen kohteeksi Sensuroitu-kirja on joutunut teologien ja tutkijoiden toimesta. Kyseessähän ei ole akateeminen tiedeteos eikä uskonnollinen kirja. Kritiikki on mielestäni ollut ylimitoitettua ja tehty väärinperustein, valitettavasti ammutaan "härkäsillä kärpäsiä". Kritiikki kertoo ehkä enemmänkin suomalaisen tutkijailmapiirin ahtaudesta ja kenties jopa keskinäisestä kateudesta. Sensuroitu-kirja on populaari, vetävästi kirjoittettu teo sellaisille ihmisille, joilla ei ole oikeastaan mitään käsitystä Raamatusta. Näitä on, uskokaa pois, paljon, itsekin mukaanluettuna. Siis innostaman tutustumaan Raamattuun syvemmin. Ja tässä Mäkipelto ja Haapio ovat onnistuneet. Laiselleni maallistuneelle lukijalle kirja antoi paljon ajateltavaa ja houkutteli lukemaan ja tutkimaan Raamattua. Itse aloitin Vanhasta testamentista ja ajattelin lukea koko opuksen. Erityisesti kiinnostaa jatkossa apokryfikirjat. Aion myös perehtyä tähän Raamatun tekstikritiikkin enemmän ja tilasin jo ennakkoon kesäkuussa ilmestyvän Schniedewindin "Who Really Wrote the Bible: The Story of the Scribes".

[@kingarthur7950]

Koska kolme asiaa, joilla pääsee paistattelemaan julkisuuteen, raamatun olemus, sateenkaariväen oikeudet ja naispappeus. Esimerkiksi hyväntekeväisyyden ja rikkauden ja ahneuden syntiä, saati pakolaisten, leskien ja orpojen ja vankien avustaminen omasta omaisuudesta ei juurikaan herätä suurempaa intohimoa kuulijoissa =D.

[@laurigrohn]

Kirjan käsin kopijoijat ovat aikoinaan tehneet poistoja ja lisäyksiä, todistetusti.

[@pekde]

Onon. Esim. kolminaisuusroskaa palvelemaan.

[@samuelkettunen3683]

Pyhä Kolminaisuus on läsnä jo luomisessa, kun Isä loi kaiken Poikansa kautta.. Poika tuli ihmiseksi.Pyhä Henki vaikuttaa Kristuksen tuntemisen uskossa sanassaan, kasteessa, ehtoollisessa ja sanan saarnassa. Kaikki tarvitaan autuudeksemme seurakunnassa. Kristillinen kirkko on aina tunnustanut Pyhän Kolminaisuuden, ylistetty iankaikkisesti.

[@eensio]

Kuka paheksuu painavimmin, kuka väheksyy väkevimmin? Kuka kirpeimmin kivahtaa? Hämmästyttää häkellyttävimmin? Kuka uskoo uskottavimmin? Jos on lentokoneella lentänyt, uskoo tekniikkaan. Jos on rokotteen ottanut, uskoo tieteeseen. Pelkästään hissin käyttö on jokapäiväistä luottamusta tieteelliseen työhön. Me asetamme henkemme päivittäin alttiiksi useaan kertaan huomaamattamme. Oma uskonto edustaa tuttua perinnettä. Äitini asetti taivaallisen vartijan vahtimaan koulumatkaani. Se rankaisi jopa virheellisistä ajatuksista - siis synneistä. Teki niitä tai ei. Palkintona tämän vartijan palvonnasta oli onnellisuus ikuisessa elämässä paratiisin ihanuudessa. Elämä on minulle näyttäytynyt huterampana kokonaisuutena, kuin uskontomme kuvailee. Päivät katoavat muistojen hierarkiassa yhä nopeammin. En usko, että olemassaolon kokemus ylittää kuoleman. Sielun näen tarkoittavan vain olemassaoloa kokevaa organismia. Uskomme tieteeseen yhä enemmän sen saavutusten perusteella. Putinin sota saatanallista länttä vastaan murentaa uskonnollisen toivon yhä vakuuttavammin. Uskonto toimii kuin reviiri: jäänteenä siitä, kun ihmisen oli suojeltava peltojaan vierailta ryöstelijöiltä. Meidän oli oltava luotettavia läheisillemme. Näin on edelleen, mutta uusien mahdollisuuksien löytämiseen tarvitaan tiedettä.