Timo Eskola: Apofaattinen teologia

Tämä on osa Ajankohtaista, ilmiöitä, mitä ajatella -luentosarjaa. Pohditaan onko uskolla sisältö, onko sisällöllä merkitystä? Dos. Timo Eskola
Tervetuloa seuraamaan suoraa lähetystä Suomen teologisen instituutin luentosalista.
Tarkan luento-ohjelman löydät osoitteesta: www.sti.fi/inde....
Aiemmat STI:n luennot löydät KZbinn arkistosta.

[@feliksonnellinen5642]

Dos. Eskola on oikeassa sanoessaan, että arvioinnin kohteena olevien ajattelijoiden tulisi tunnistaa omat näkemyksensä kriitikon analyysista. (47:46-48:57) Siihen ei kuitenkaan riitä, että kriitikko osaa lainata toisen kirjoittamaa tekstiä sanatarkasti oikein (Eskola: ”Mulle ei oo kukaan tullut näiden vuosien aikana sanomaan, että olisin siteerannut heitä väärin.”) Pitää myös *ymmärtää* oikein, mitä toinen sanoo. En usko, että monikaan Eskolan kritikoima teologi tai filosofi tunnistaisi itseään Eskolan epäsuopeassa ja asenteellisessa hengessä kyhäämistä olkinukeista. Sitaatit ovat kyllä oikein, mutta tulkinnat, selitykset ja taustoitukset vähän sinne päin. Eskola ei edes teeskentele pitävänsä kanssateologejaan kollegoina, joilla heilläkin on vilpitön pyrkimys ymmärtää, mistä Raamatussa ja kristillisessä traditiossa pohjimmiltaan on kyse. Eskola ei tunnu esityksissään käsittävän, että sellaiset postmodernit kiteytykset kuin ”Jumalasta ei voi puhua” tai ”kieli ei tavoita todellisuutta” ovat retorisia kärjistyksiä. Ne eivät tarkoita sitä, ettei Jumalasta tai todellisuudesta voi _ollenkaan_ puhua, vaan että kyseisistä aiheista ei voi puhua niin suoraan, tarkasti ja ongelmattomalla tavalla, kuin ennen vanhaan kuviteltiin. Kielen ja todellisuuden suhde ei ole simppeli edes arkisista ja aineellisista asioista puhuttaessa, saati sitten kun keskustellaan perimmäisestä todellisuudesta. Perimmäinen todellisuus ei ole mikään objekti, jolla on ominaisuuksia ja josta voidaan puhua kuin maitotölkistä. Uskonnollinen kieli on perusluonteeltaan metaforista eikä sen moninaisista, muuttuvista ja kulttuurisidonnaisista kuvista voi rakentaa sellaista pysyvää, järkiperäistä, systemaattista ja erehtymätöntä oppia kuin mitä perinteinen dogmatiikka ja Eskola sen vanavedessä kuvittelevat.